Mitä on työnohjaus? Osa 2
Työnohjaus herättää monia kysymyksiä – onko se terapiaa, valmennusta vai jotain siltä väliltä?
Tässä osassa pysähdytään pohtimaan, mitä työnohjaus oikeastaan on ja miksi sen vaikutus ulottuu usein paljon työtä syvemmälle.
Onko työnohjaus jonkinlaista työterapiaa?
Kyllä asian voi niinkin ilmaista. Työnohjauksessa tutkitaan, puretaan ja palastellaan käsillä olevat asiat, jotta ymmärretään, mistä on kyse. Tunnistetaan, mitkä havainnot pitävät paikkansa ja mitkä eivät perustu todellisuuteen.
Hyvät ja merkitykselliset asiat pidetään mukana ja vahvistetaan. Ne, jotka eivät palvele tarkoitusta, laitetaan "ruuvipenkkiin" ja tarkastellaan uudelleen.
Tavoite ohjaa prosessia
On tärkeää tietää, mitä tavoitellaan – millaista tulosta ohjausprosessilta haetaan.
Tavoitteen sanoittaminen tekee suunnasta yhteisen sekä ohjaajalle että ohjattavalle.
Jatkuvassa, esimerkiksi lain edellyttämässä työnohjauksessa, painopiste on usein työn ylläpidossa ja säännöllisessä reflektiossa, kuten esimerkiksi mielenterveystyön henkilöstön kohdalla.
Tavoitteena on helpottaa kuormitusta ja tukea jaksamista arjessa säännöllisesti.
Rohkeutta katsoa peiliin
Työnohjaus vaatii rohkeutta, sillä sen ytimessä ihminen on peilin edessä.
On uskallettava arvioida omaa työtään – ja siinä samalla itseään.
Kun muutosta haetaan työssä, se heijastuu aina myös ihmiseen.
Kun haetaan muutosta työkontekstissa tavalla tai toisella, ajaa se myös muutosta yksilö ja henkilötasolla. Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että työnohjaajan edessä on ihminen tai ihmisiä, jotka ovat usein varsin herkässä tilassa. Vaikka lähtökohtaisesti onkin kyse työstä, itse ihmisen rooli yhtälössä nousee merkittäväksi - lopulta pääasiaksi.
Työnohjaus on prosessi, jossa työ ja ihminen kohtaavat – ja molemmat muuttuvat.
Osa 3 (tulossa): Työnohjaajan profiili
Työnohjaus ei siis ole vain menetelmä, vaan vuorovaikutusta, jossa ohjaajalla ja ohjaajan profiililla on iso merkitys.
Seuraavassa osassa kurkistetaan siihen, millaisia työnohjaajia on – ja mitä ohjaajan profiili kertoo ohjauksen luonteesta.

Entisaikaan kun käytössä ei ollut navigaattoreita, oli aina pysähdyttävä tien sivuun - avattava paperinen tuhannesti taiteltu kartta ja etsittävä näin oikea suunta.
Työelämässä saati elämässä yleensä ei ole yhtä ainoaa reittiä, vaan jokaisella omansa. Se on myös tuhannesti taiteltu kartta, joka on hyvä avata aika ajoin.
-TS-