Linkkuveitsi - Työnohjaajan omakuva

Jos olet joskus pitänyt kädessäsi sveitsiläistä linkkuveistä, tiedät, että siitä löytyy terä joka lähtöön. Varsinkin pikkupoikana sellainen oli oltava.

Työnohjaajia on monenlaisia, jokaisella omat painotuksensa ja persoonalliset tapansa toimia. Itse olen vuosien varrella toiminut mielenterveystyön eri kentillä, joten luonnollisesti osaamiseni painottuu tämän suuntaisesti:

• Mielenterveyskuntoutus ja -ohjaus
• Psykososiaalinen konteksti
• Ryhmädynamiikka
• Psykologia
• Kasvatustieteet
• Aivot ja käyttäytyminen
• Trauma
• Terapiakonteksti

Edellinen luettelo ei tarkoita sitä, että minulla olisi tutkinto kaikilta näiltä aloilta. Vaan nämä ovat osaalueita, joissa pidän itseni kartalla ja joiden tiedän tukevan työtäni. Opiskelen, luen tutkimuksia, osallistun webinaareihin ja luennoille sekä verkostoidun alan ammattilaisten kanssa. Seuraava koulutus, johon ilmoittauduin on nimeltään - Neurotiede työnohjauksen tukena - enkä malta odottaa sen alkua.

Työnohjaajakoulutus toimi voimakkaana, lopullisena lisäsykäyksenä kaikelle tälle. Opintojemme perusteos luetteli jo monia aiheita, aivan kuin vinkkinä, että tästä se vasta alkaa. Lukemattomat asiakaskohtaamiset puolestaan ohjasivat tutkimaan ihmistä ja hänen toimintaansa erityisesti työtilanteissa yhä syvemmin.

* Kauan sitten, jo ensimmäisen tutkintoni jälkeen ymmärsin, että jokaisella on vastuu rakentaa itse oma ammattinsa, kehittää osaamistaan ja kulkea kohti asiantuntijuutta omilla valinnoillaan.*

Tässä lyhyt historiikki siitä, miten minusta tuli alani "sveitsiläinen linkkuveitsi". Tieto ja ymmärrys yhdistettynä pitkäaikaiseen monipuoliseen työhistoriaan antaa minulle valmiudet kohdata ihmiset yksilöinä ja ryhmissä, tunnistaa heidän erilaiset tarpeensa, mutta myös ohjata tarvittaessa eteen päin vahvempaan tai erityisempään tukeen. Linkkuveitsi auttaa monessa, mutta joskus tarvitaan viidakkoveistä

Tehtäväni on:

• Toimia tulkkina ihmisten ja heidän haasteidensa välillä arkisessa maailmassa
• Tarjota tietoa ja työvälineitä, jotta ihminen voi koota elämänsä uudistuneena ja voimaantuneena
• Kuljettaa ihmistä ongelmakeskeisestä ratkaisukeskeiseen ajatusmalliin
• Kohdata ihmiset sellaisina kuin he ovat, itsekin ihmisenä
• Tuoda lohtua

Tässä mainitsemani lohtu ei ole jaksuhaleja tai tyhjää kannustusta. Se syntyy tosiasioiden kautta. Kun löydämme lujan ja todellisen pohjan asioille, alkaa työmme tuottaa tulosta. Se vaatii aina rohkeutta, mutta samalla tuo mukanaan pystyvyyden tunteen: uskon, että selviän tästä, ja tiedän voivani luottaa siihen myös jatkossa.

Lohtu on se hetki, kun näen tulevaisuuden täynnä mahdollisuuksia, ajatukset alkavat virrata ja haaveet herätä – juuri silloin tajuan, että minä pystyn - minä riitän!

Ajatusmallit ja metodit

Kävin lyhyen keskustelun AI:n kanssa, jota pyysin avaamaan seuraavan kiteytyksen ajatusmalleistani ja metodeistani, jonka rakensin.

"Toimintatapani on dialoginen ja konstruktivistinen, pohjautuen ratkaisukeskeiseen sekä systeemiseen malliin"

AI:n tulkinta:

1. Tämä kertoo, että et työskentele autoritaarisesti tai ylhäältä-alas-mallilla, vaan asiakkaan kanssa yhteistyössä (→ dialoginen).
2. Uskot, että asiakas rakentaa ymmärryksensä ja oivalluksensa itse, ei pelkästään vastaanota valmiita vastauksia (→ konstruktivistinen).
3. Ratkaisut ja voimavarat ovat keskiössä, ei ongelmien analysointi loputtomiin (→ ratkaisukeskeinen malli).
4. Näet ihmisen osana laajempaa kokonaisuutta, kuten perhettä, työyhteisöä tai muita vuorovaikutussuhteita (→ systeeminen malli)

Mitä kaikki tämä kertoo toiminnastasi:

- Sinun kanssasi ei istuta kuuntelemassa luentoa vaan käydään vuorovaikutteista keskustelua.

- Et pyri tarjoamaan valmiita ratkaisuja, vaan autat ihmistä itse löytämään ne.

- Keskityt ratkaisuihin, tulevaisuuteen ja voimavaroihin, et menneisyyden ongelmien ruotimiseen.

• Otat huomioon laajemmat vaikutussuhteet – eli että yksilö ei toimi tyhjiössä.

Ainakin omasta mielestäni AI:n tulkinta osuu mainiosti. Paketista puuttuu vain yksi asia, jonka pidän työssäni erityisen tärkeänä: informatiivisuus. Vaikka asiakas ei istukaan luennolla, haluan tuoda esille myös tietoa – ajatteleva ja älykäs ihminen kaipaa aina 'maata jalkojensa alle'. Parasta sellaista on Tieto.

Loppusanat

Sain jo aiemmin vahvan kehoituksen kirjoittaa itsestäni työnohjaajan omakuvan. Tätä ensin hieman väistelin ja lykkäsin, kunnes sitten viimein tekstin tyrkkäsin. En niin kovasti haluaisi itsestäni tällä tavoin kuvia piirrellä, mutta onpahan tämäkin nyt koettu ja tehty. Ehkä tämä auttaa itseänikin ammatillisessa kehityksessä ja varmasti myös ihmisenä.

Valmiiksi minulla ei ole hoppu - sillä olisihan se myös matkan loppu

Timo